NYABilla urakehitys voi tarkoittaa lisäkoulutusta, kasvavaa vastuuta, uuden toimialan haltuunottoa tai jopa työskentelyä toisessa maassa. Petri Leppilampi ja Seppo Nuorala kertovat, miten heidän roolinsa ovat muuttuneet vuosien varrella.
Petri Leppilampi oli työskennellyt NYABilla noin viisi vuotta, kun hänen urallaan tuli vastaan käännekohta. Yhteensä hänellä oli takanaan yli 35 vuotta rakennusalalla, ja vuosikymmenten fyysinen työ alkoi tuntua kehossa.
”Kroppa rupesi pistämään hanttiin, eivätkä paikat enää kestäneet työntekoa entiseen malliin”, Leppilampi kertoo.
NYABilla alettiin etsiä kokeneelle timpurille uutta suuntaa. Leppilammelle avautui mahdollisuus kouluttautua työn ohessa työnjohtotehtäviin oppisopimuksella.
”Kaikki suhtautuivat todella hyvin tilanteeseeni, ja sain esihenkilöiltä paljon tukea ja kannustusta. Myös kouluttautumisen jälkeen olen saanut paljon apua osaavilta kollegoiltani”, hän kiittelee.
Leppilammen rooli vaihtui käytännön rakennustöistä työmaan johtamiseen. Aiemmin hän teki itse esimerkiksi muottilaudoituksia ja listoituksia, nyt hänen tehtävänään on huolehtia siitä, että työmaalla ihmiset, koneet, aikataulut ja seuraavat työvaiheet pelaavat yhteen.
NYAB toimii infra-, teollisuus- ja energia-alan rakentamisen parissa. Leppilampi toimii pääsääntöisesti rakentamisen, teollisuuden ja vesirakentamisen hankkeissa.
”Vastuuta on tullut lisää, mutta uuden oppiminen on ollut mielenkiintoista. Hienointa on ollut nähdä, miten tiimi toimii yhdessä laajoissakin projekteissa”, Leppilampi sanoo.
Uusi rooli toi mahdollisuuden luoda jotain uutta
Myös työpäällikkö Seppo Nuoralan rooli on muuttunut vuosien aikana.
Hänen yhteinen historiansa NYABin ja sen edeltäjäyritysten kanssa ulottuu yli 20 vuoden taakse. Välissä Nuorala työskenteli neljä vuotta toisessa konsernissa, kunnes palasi takaisin NYABille uudenlaiseen tehtävään.
Nuorala on toiminut pitkään työpäällikkönä infrarakentamisen parissa, mutta palattuaan NYABille, hän siirtyi aurinkovoimahankkeisiin. Uuteen rooliin kuuluu laajojen aurinkopuistoprojektien ja työmaaorganisaation johtamista, tarjouslaskentaa sekä yhteistyötä tilaajan kanssa.
Aiemmin Nuoralan työ painottui yksittäisen työmaan johtamiseen ja siellä vastaan tulevien ongelmien ratkaisemiseen. Hankkeet olivat usein lyhyempiä ja työryhmät nykyistä pienempiä.
”Nyt projektit voivat kestää useita vuosia ja olla urakka-arvoltaan huomattavasti suurempia”, hän sanoo.
Teollisen mittakaavan aurinkopuistoissa yhdistyvät esimerkiksi infrarakentaminen, sähköasennukset ja sähköasemarakentaminen.
”En olisi aikanaan ajatellut, että pääsen tekemään tällaista, sillä urani alussa aurinkopuistoja ei vielä ollut. Koen, että olemme tietynlaisia tienraivaajia, sillä luomme jotain uutta. Se tuntuu hienolta.”
Vastuuta saa, mutta yksin ei tarvitse pärjätä
Leppilampi ja Nuorala nostavat urakehityksessään tärkeäksi sen, että uusia mahdollisuuksia on tarjottu vähitellen. Nuoralan mukaan kannustava esihenkilö on antanut tilaa kasvaa uusiin tehtäviin.
”Täällä annetaan mahdollisuuksia, lisää vastuuta ja kannustetaan myös opiskelemaan”, hän sanoo.
Leppilampi korostaa myös omaa aktiivisuutta. NYABin kantavana ajatuksena onkin, että työntekijät voivat vaikuttaa itse työhönsä.
”Pitää myös itse kertoa, mihin suuntaan haluaa edetä. Vastuuta saa, jos sitä haluaa.”
Vastuun rinnalla tärkeää on työkavereiden tuki. Työmailla ratkaisuja etsitään yhdessä, ja kokemusta jaetaan osaamisalueelta toiselle.
”Jos jollain on jostain asiasta enemmän kokemusta, hän pystyy jakamaan osaamistaan muille. Siinä oppii itsekin koko ajan”, Nuorala sanoo.
Kansainväliset tehtävät tarjoavat uutta opittavaa
Leppilammen ura on vienyt hänet myös Suomen ulkopuolelle. Hän on työskennellyt aiemmin muun muassa Saksassa ja Malediiveilla, ja NYABin mukana tie vei noin puoleksitoista vuodeksi Ruotsiin.
Lähtö tapahtui suoraviivaisesti: häneltä kysyttiin, kiinnostaisiko lähteä mukaan ruotsalaiseen projektiin eikä Leppilampi epäröinyt tarttua mahdollisuuteen.
”Suomen ja Ruotsin yhteistyön voima perustuu siihen, että pystymme oppimaan toisiltamme ja hyödyntämään toistemme vahvuuksia. Pieni kilpailu hyvässä hengessä pakottaa kehittymään”, hän sanoo.
Leppilampi huomasi myös eroja työkulttuureissa. Hänen kokemuksensa mukaan suomalaiset menevät helposti suoraan tekemiseen, kun taas ruotsalaisessa työarjessa asioita käsitellään enemmän palavereissa.
”Erilaiset toimintatavat ovat ennen kaikkea vahvuus ja monesti myös oppimisen paikka”, hän huomauttaa.
Kansainvälisyys ja tiivis yhteistyö etenkin Ruotsin kanssa on NYABilla osa arkea – hieman kuitenkin roolista riippuen.
”Uskon, että täällä on hyvät mahdollisuudet päästä myös kansainvälisiin tehtäviin”, Leppilampi sanoo.
Teksti: Minttu Manninen, Duunitori. Kuvat: Ville Suorsa.
Artikkeli on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Duunitorin kanssa.