Ensimmäinen laatuaan Suomessa – Skartalla iso rooli Hituran kaivoksen sulkemisessa
21.10.2021Hituran kaivos Nivalassa meni konkurssiin ja se piti sulkea. Sulkemisurakka oli pitkä eikä yllätyksiä puuttunut. Projekti saatiin aikataulussa päätökseen syyskuussa. Nyt isot allasalueet on käsitelty turvallisiksi ja hehtaarien sivukivikasat kasvavat apilaa, kiitos Skartan.
Pohjois-Pohjanmaalla Nivalassa on sijainnut vuodesta 1970 nikkeli- ja kuparikaivos. Sen viimeisin omistaja, kanadalainen Belvedere Mining Oy, meni vuonna 2015 konkurssiin ja vuonna 2017 Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus teki päätöksen kaivoksen sulkemisesta ympäristöluvan mukaisesti. Projekti on ollut mittava niin hehtaari-, työmäärä- kuin kustannuslaajuudeltaan. Lukuun ottamatta kaivosyhtiön vajaan kahden miljoonan vakuusrahoitusta noin 20 miljoonan kustannukset ovat tulleet valtion maksettavaksi.
Neljä vuotta kestänyt, kaksivaiheinen sulkemisoperaatio saatiin päätökseen syyskuussa, mutta aktiivinen vedenpuhdistustyö alueella jatkuu vielä vuosia. Mittakaavaltaan näin laajaa kaivoksen sulkemistyötä ei ole Suomessa aiemmin tehty, ei myöskään näillä rakenteilla. Kaivospiirin alue on kokonaisuudessaan noin 350 hehtaaria, josta noin 100 hehtaaria varsinaista aktiivikäytössä ollutta suljettavaa maa-alaa.
Työn tärkein ja kriittisin osuus oli vesistöjen suojeleminen: osa kaivospiiristä on pohjavesialuetta ja myös läheinen jokivesistö, Kalajoki, oli vaarassa saastua. Lisäksi kaivokselta pöllyävät malminrikastushiekat aiheuttivat ympäristö- ja asumishaittaa lähialueille. Kaikki ongelmat saatiin ratkaistua ja vesistöt pelastettua.
Valtavia rikastealtaita ja jyrkkiä moreenikasoja
Työn ensimmäisessä vaiheessa keskityttiin johtamaan alueen saastuneet vedet puhdistettavaksi. Ensimmäisen vaiheen pääurakoitsijana toimi Fortum Waste Solutions Oy. Sulkemisoperaation toinen vaihe alkoi toukokuussa 2019. Se tilattiin Skartalta. Työhön kuului rikastehiekka-altaan ja selkeytysaltaan peitto sekä sivukivikasojen työstäminen turvallisiksi ja niiden maisemointi.
Yhteensä useiden hehtaarien altaat piti käsitellä siten, etteivät sade- ja sulamisvedet pääse valumaan niiden läpi ja sekoittumaan pohjavesiin. Altaat pöllyävine rikastehiekkoineen peitettiin tiiviillä moreenikerroksella, jonka ylle työstettiin savi- ja multakerrokset. Päälle istutettiin apilaa ja muita heinäkasveja eroosiota estämään sekä maisemointitarkoituksessa.
Altaita ympäröivät, noin 20 hehtaarin alalla sijaitsevat saastuneet kaivoksen sivukivikasat olivat kymmeniä metriä korkeita ja jyrkkiä ja ne piti niin ikään työstää turvalliseen kuntoon. Kasoja loivennettiin ja ne tiivistettiin savimaalla sekä kasvukerroksella. Ympärille kaivettiin ojat, jotta sade- ja sulamisvedet saadaan johdettua hallitusti pois alueelta.
Yllätyksiä altaissa
”Kun saavuimme paikalle toissa vuonna, osa altaista oli yhä veden peitossa ja maa pehmeää lietettä. Alueella oli mahdotonta kulkea edes jalan, saati isoilla koneilla. Aloitimme työt kuivattamalla maaperää kantavuuden parantamiseksi, jotta pääsimme varsinaiseen työhön käsiksi”, kuvailee projektin aloitusta Skarta Infran (Niskasen Maansiirto) toimitusjohtaja Matti Helaakoski.
Samea vesi altaissa oli haasteellista myös siinä mielessä, ettei kukaan nähnyt mitä veden alla oli odotettavissa. Kun kaivos on vuodelta 1970 ja sillä on ollut useita omistajia, eikä aiemmin ole dokumentoitu kaikkea nykyvaatimusten mukaisesti, varmaa tietoa esimerkiksi altaiden rakenteesta ei ollut olemassa paperillakaan.
Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen johtava vesitalousasiantuntija Timo Karjalainen kertoo, miten esimerkiksi altaiden patorakenteiden oletettiin olevan moreenia. Sitä oli suunniteltu käytettävän altaiden peittämiseen, mutta osa penkereistä olikin tehty rikastehiekasta, mitä nykyisin ei enää tehtäisi. Tämä aiheutti muun muassa uusia vedenjohtamisjärjestelyitä sekä oletettua suurempaa lisämoreenin tarvetta työmaalle.
Yllätyksiä tuli siis vastaan ja työsuunnitelmia jouduttiin miettimään lennosta uusiksi projektin kuluessa. Skarta oli Karjalaisen mukaan proaktiivinen ja keksi monessa kohdassa ratkaisuja ongelmiin, esimerkiksi moreenin suhteen. Kun maamassoja tarvittiin kaikkiaan valtavat, alkuperäisarviota ja -tilauksia isommat määrät, Skarta keksi kaivaa moreenia ja savea kaivospiirin alueelta, millä oli monia myönteisiä vaikutuksia:
”Maa-ainesten hankkiminen läheltä oli tietysti nopeampaa ja edullisempaa. Se myös vähensi huomattavasti raskaan kaluston kulkua liikenteessä, mikä oli tärkeää ylipäätään alueen asukkaille ja etenkin turvallisuuden kannalta, kun kaivosalueelle kulkevan tien läheisyydessä on myös koulu. Kaivospiirin alueella kaivaminen ei myöskään aiheuttanut ympäristöllisesti niin suurta rasitetta kuin neitseellisen maaperän työstäminen jossain muualla olisi voinut aiheuttaa. Lisäksi saimme kaivuualueista altaita, joita voidaan jatkokäyttää esimerkiksi vesienkäsittelyssä.”
Asiakirjahallinta kohdillaan
Kaiken kaikkiaan tämän harvinaislaatuisen ja mittavan projektin työt sujuivat jouhevasti ja aikataulussa pysyttiin, haasteista huolimatta. Karjalainen kiittelee Skartan suhtautuneen hämmästyttävän joustavasti yllätyksiin ja muutoksiin.
”Urakasta jäi hyvin positiivinen kuva. Työmaavastaavat mestarit osasivat asiansa ja myös asiakirjahallinta oli kohdillaan, mikä on nykyisin erittäin tärkeää. Sain kaikki raportit, laadunvalmistusasiakirjat ja muut dokumentit viipymättä ja pyytämättä. Koko porukka teki laadukasta työtä. Ja työmaahenki oli hyvä, mikä on äärimmäisen tärkeää ja vaikuttaa työn lopputulokseen.”
